Napitus

Tämä on päämäärä, napitettu rahi.

Lähtökohta oli tämä, ontto vanerilaatikko jonka pinnassa vaahtomuvi. Kankaan irrotuksen jälkeen luonnostelin lakannalle rahin päällä millainen nidonta, nappien väli näyttäisi hyvältä. Kun olin tyytyväinen merkkasin nappien paikan myös nurjalle puolelle, eli vanerilaatikkoon ja porasin siihen pienet reiät josta lanka neuloineen mahtuu läpi. Tämän jälkeen aloin työstää oikeaa puolta. Tein vaahtomuoviin reiät nappeja varten sekä pienet alkuviillot tulevia laskoksia varten. Reiät ja viillot tulivat myös vanuun. Reikien tulisi olla n. 5mm suurempia kuin napien halkaisijoiden.

Luisusolmu

 

Tämän jälkeen varsinaista verhoilukankasta sovitellaan paikalleen,  sitä tarvitsee varata riittävästi laskoksia varten. Isommissa kohteissa olisikin hyvä heftata aluksi pieni koepala vähintään kolmen karon (=salmiakkikuvio) yli ja laskea siitä ylimääräisen kankaan tarve.

Napitus tapahtuu nappirivi kerrallaan. Napit kiristetään haluttuun syvyyteen luisusolmulla. On hyvä käyttää vahapintaista nappilankaa joka ei katkea niin helposti. Vanerilaatikko tapauksessani niittasin langat vielä nurjalle puolelle. Napituksen aikana ja tämän jälkeen asettelin laskoksia pryylillä oikein päin, eivät esim selkänojassa keräisi niin paljon pölyä. Lopuksi niittasin vielä helman kiinni nurjalle puolelle.

Laskosten suunta

Metso

Olin kesätöissä Kulttuurikeskus Untamalassa valvomassa taidenäyttelyä ja hiljaisina hetkinä pääsin restauroimaan seinällä ollutta metso teosta, josta vuosien varrella on muodostunut eräänlainen kullttuurikeskuksen symboli. Metson maalit rapisivat ja kankaiden väri oli haalistunut olemattomiin. Aluksi hieman purkutyötä, mutterien ja ruuvien vääntöä, maalien raaputtamista ja hiomista sekä vanhan verhoilun purkua. Sitten vain uutta ulkokäyttöön tarkoitettua maalia telaamaan ja kankaiden vaihto uusiin.

Metso valmiina, ensi kesänä se pääsee taas seinälle