Kettu Repolainen

Repolainen poseeraamassa

Mukavana pikku välityönä tein ketun vanhasta verhokankaasta. Kaavat olivat olemassa jo valmiina, joten ei tarvinnut kuin leikata kangas ja ommella.
Ketussa oli paljon kaarevia muotoja, joten saumoihin tuli paljon hakkeja. Repolaiselle laitoin silmät ja kuonon napeista ja täytin kaverin vanulla.

Kilta

Kilta alunperin

Kiltatuolin uudelleen verhous alkoi jalkojen, istuinosan ja tekonahan irottamisella. Ratkoin  kaikki vanhat saumat. Kirjoitin osiin miten päin ja mihin ne kuuluvat sekä piirsin kohdistusmerkit. Vasaroin vanhat palat pöytään lakanan päälle, näin sain valtaosan kaavoista. Etukappale ei vain tahtonut millään suoristua, joten sen kaavoitin kääntökaavalla tuolista.

Uudeksi kankaaksi tuli harmahtava huopa. Aluksi ompelin etu- ja käsiosat yhteen, seuraavaksi takaosa ja katesaumat. Ompelun jälkeen tuolin runko ja irtoistuin vanutettiin.
 

Kaavoitusta

Kangas heftattiin. Niittaus aloitettiin selkänojan aukosta 1. Seuraavaksi etupuoli kiristettiin irtoistuimen alle 2, pohjaan 3 ja taakse ylhäältä ja sivuista 4. Lopuksi takapuoli kiristettiin ylös ja kiinnitettiin piilopistoilla, kuten myös edessä ja takana olevat jatkot. Irtoistuimen kankaan niittaus ja kiinnitys, jalkojen putsaus ja kiinnitys sekä valmis tuoli pakettiin.

Satulavyö harjoitus

Valmiiseen rahirunkoon harjoiteltiin satulavöiden kiinnitystä. Rahi oli niin pieni, että siihen tuli ainoastaan kolme vyötä pystyyn ja kaksi vaakaan. Ensin rahin sisäreunaa pyöristettiin, jottei terävä kulma hierrä vyötä poikki, ulkoreunaan 45 asteen viiste joka auttaa myöhemmin naulaamista. Vöiden kiinnitys aloitettiin keskeltä, jotta vöiden kireys mahdollisimman tasainen. Vyö taitettiin kolmin kerroin ja lyötiin 5 sinkittyä huopanaulaa siksakkiin. Muutoin rahin sarja saattaa haljeta. Vyön toinen pää kiristettiin satulavyön kiristimellä, kiinitetiin ensin komella naulalla. Vyö taitetaan kolmin kerroin ja lyödään toiset kolme naulaa. Loput vyöt samalla tavalla pujottaen joka toisen yli ja joka toisen ali.

Satulavöiden päälle tuli juutikangas

Reunaan jätettiin tilaa päällyskankaalle

Käsinoja

Meillä on koulussa irtokäsinojia harjoitttelua varten, joita sitten puretaan ja kasataan vuoronperään. Eli työ alkoi purkamisella. Edellinen tekijä oli merkannut jo saumojen paikat, kohdistusmerkit ja lankojen suunnat. Seuraavaksi olikin vuorossa kaavoitus lakanalla ja heftaneuloilla. Kankaiden leikkaus, ompelua ja sovittelua... ja purkamista.

Vanhat kankaat otettu pois.

Satonen.

Lopullinen kangas oli paljon venyvämpää, kuin kaavana käytetty lakana

Purkamiseksi meni satonenkin

Kyllä siitä lopulta valmistakin tuli kun oli poistanut ylimääräisen kankaan

Irtopäälinen

 Päälisen teko alkoi tuolin mittaamisella,
mittoihin lisättiin saumojen ja laskoksien varat. 

Kankaiden leikkuu vaati jonkin verran kohdistusta, jotta kuvio jatkuisi kauniisti.
Itse ompelu aloitetiin selkänojan ja istuimen saumasta, osat sovitettiin tuolin päälle ja taitettiin yläkulmat. Seuraavaksi ommeltiin takaselkä kiinni etuselkään sivuista ja ylhäältä. Istuimen ja selkänojan väliin, sekä ylös tuli vahvistavat katesaumat.
Helman aloitettiin edestä kohdistamalla, mahdolliset jatkokset piiloon laskoksien sisä taitteeseen. Laskokset vahvistettin taittosaumalla, helman alareuna taitettiin. Lopuksi helman taitoksia vähän ommeltiin kiinni, niihin olisi voinut laittaa vaikka rusetit.  

Irtopäälisen tulisi olla siisti nurjaltakin puolelta.
Kangas jota käytimme oli niin paksua eikä sen
pesua suositella. Päädyimme vain saumaamaan
sen. Se tulikin tarpeeseen.

           

Veneenpatjat

Tästä lähti liikkeelle veneenpatjojen uudelleen verhous. Vanhat patjat olivat jo melko huonossa kunnossa, isoimmissa oli myös hometta. Sain tehtäväkseni tehdä vasemman puoleisen keulapatjan ja sen valmistuttua myös toisen perään tulevista patjoista. Luokkakaverini ompelivat muut patjat.

Molemmat patjat olivat homeessa, joten työ alkoi uuden vaahtomuovin leikkuulla vanhan patjan mukaan. Seuraavana oli vuorossa kankaat. Päälikankas ja pohjalle tuleva kuitukangas leikattiin 1/2 cm patjaa isommaksi ja kappakangas 1,5 cm leveämmäksi kuin patja. Siinä on huomioitu sauma- ja ponnistusvarat.

Itse ompelu alkoi vetoketjuilla. Isompiin patjoihin vetoketju ommeltiin kappaleen taakse, pienempiin kappaan seinän puolelle. Tämän jälkeen etupuoli ja kappa yhdistettiin, katesauma ja pohja paikoilleen, jonka jälkeen vanutus ja napitus.

Valmis veneenpatja

Nurja puoli ja vetoketju

Tekemiini patjoihin ei tullut varjokankasta koska veneessä puulistat jotka estävät alle näkemisen

Toinen valmis patja

Nappien tekoa ja solmimista

Essu

Mitä työskentelystä tulisikaan ilman kätevää essua jolla saa kaikki sakset ja mittanauhat pidettyä käden ulottuvilla.

Kankaan leikkuun jälkeen kaikki osat kantattiin tekonahalla. Taskut ja nyörit ommeltiin paikalleen ja Tadaa! Essu on painonappeja vaille valmis.

Kuvassa on painonappeihin tarvittavia välineitä joilla napit saatiin paukutettua paikalleen.
 Ei tarvitse kuin saada napit oikeille paikoilleen niin kaikki on hyvin.

Vihreän tuolin verhoilu

Tuolin teko aloitettiin irrottamalla istuin ja selkänoja. Näistä poistettiin sitten vanhat kankaat ja tomuksi muuttunut pehmustus. Istuin pehmustettiin uudelleen 2cm vaahtomuovilla ja 100g vanulla, selkänoja 1cm vaahtomuovilla. Uusi kangas heftatiin lankasuoraan, loppukiristys niittaamalla jonka jälkeen kulmat ommeltiin piilopistoin.

Työvaiheita

Valmis uudelleen verhoiltu tuoli

Ompeluksia

Koulu aloitettiin pienillä saumaommelharjoituksilla, kuten katesauma, kanttaus, harjasauma... Eka varsinainen työni oli pinkki leipäkori jossa harjoiteltiin lähinnä teresaumaa. Sitten asiakastyönä teretyyny, kohtalaisen tyyriistä kankaasta. Nahkainen tuolin istuin. Keinonahkaa oleva kuntoilupenkin käsinoja, katesauma oli varsin kinkkinen kulmissa. Ympärikappainen istuintyyny, siinä harjoiteltiin vetoketjua ja kohdistusmekit olivat tärkeitä. Sininen istuintyyny harjasaumalla.

Kirjotellaan

Nyt tarttis sit aloittaa kirjoittaminen. Aloitin opiskelut verhoilijaksi ja aikomuksenani olisi kirjoittaa tänne mm. koulutoistäni.