Sampo irti!

Kalevanpoika tarinat saivat jatkoa Louhenlinnassa musiikkinäytelmällä Sampo irti. Näytelmän on käsikirjoittanut Terhi Raumonen ja ohjannut Tapio Väntsi. Itse pääsin lavastustiimiin rakentamaan niin Pohjolaa kuin Väinölääkin. Työt alkoivatkin lumisissa merkeissä edellisten lavasteiden purkamisella. Ilmojen lämmettyä uusia lavasteitakin päästin sitten valmistamaan hyödyntäen purkumateriaalia.

Väinämöisen valtaistuin ja Seppo Ilmarisen pajan kehikko

Sepon paja valmiina ja Ahti Lemminkäisen taistelunukke

Pohjola, joka maalattaan talkoo voimin ja nuorisoverstaan valmistama sampo

Ylioppilasteatterilla

Olen ollut mukana  kolmessa Turun ylioppilasteatterin produktiossa lavastamassa ja joista parissa hoitamassa myös tarpeistoa. Ensimmäinen oli Esa Kirkkopellon käsikirjoittama ja Jaakko Kuusen ohjaama: "Yrjö Kallisen valaistuminen", näytelmä mestaripuhujasta joka mm puhui itsensä pois teloituskomppanian edestä sisällissodan jälkimainingeissa.

Toinen näytelmä oli Luigi Pirandellon: "Kuusi hahmoa etsimässä tekijää", Eevastiina Kinnusen ohjaamana. Moniulotteisessa näytelmässä asettuvat vastakkain näyttelijäseurueen todellisuus ja hahmojen fiktiivinen todellisuus.

Kolmas näytelmä oli Suomi 100-vuotta hanke: " Eläköön 22040! - Teatteria tieteellä", joka toteutettiin yhdessä Turun yliopiston ja Turun Suomalaisen Yliopistoseuran kanssa. Käsikirjoittajina Eevastiina Kinnunen ja Miia Outinen. Ohjaajana Johanna Perttunen. Näytelmä kertoo suomenkielisen yliopiston perustamisesta ja se esitetään Turussa, Salossa, Uudessakaupungissa sekä Loimaalla. Jokaiseen esitykseen on upotettu tämän päivän tieteentekijöiden luentoja.

Rahin uusi ilme

Rahi kaipasi päivitystä, siinä oli aiemmin tylsä vihreä skottiruutuinen kangas. Nyt tuli harjoiteltua hieman ompelua: yhdeksän kangaspalaa jotka ommeltu ensin yhteen yhdyssaumalla. Tämän jälkeen käänsin saumanvarat ulospäin ja tikkasin kaksineulaompeleella mikä on lähinnä vain koristetikkaus. Taustalle laitoin kuitenkin tukikangaan eli ompeleesta tulikin kaksipuoleinen katesauma, näin sitä voi käyttää myös rasitukseen joutuvissa kohteissa.

Napitus

Tämä on päämäärä, napitettu rahi.

Lähtökohta oli tämä, ontto vanerilaatikko jonka pinnassa vaahtomuvi. Kankaan irrotuksen jälkeen luonnostelin lakannalle rahin päällä millainen nidonta, nappien väli näyttäisi hyvältä. Kun olin tyytyväinen merkkasin nappien paikan myös nurjalle puolelle, eli vanerilaatikkoon ja porasin siihen pienet reiät josta lanka neuloineen mahtuu läpi. Tämän jälkeen aloin työstää oikeaa puolta. Tein vaahtomuoviin reiät nappeja varten sekä pienet alkuviillot tulevia laskoksia varten. Reiät ja viillot tulivat myös vanuun. Reikien tulisi olla n. 5mm suurempia kuin napien halkaisijoiden.

Luisusolmu

 

Tämän jälkeen varsinaista verhoilukankasta sovitellaan paikalleen,  sitä tarvitsee varata riittävästi laskoksia varten. Isommissa kohteissa olisikin hyvä heftata aluksi pieni koepala vähintään kolmen karon (=salmiakkikuvio) yli ja laskea siitä ylimääräisen kankaan tarve.

Napitus tapahtuu nappirivi kerrallaan. Napit kiristetään haluttuun syvyyteen luisusolmulla. On hyvä käyttää vahapintaista nappilankaa joka ei katkea niin helposti. Vanerilaatikko tapauksessani niittasin langat vielä nurjalle puolelle. Napituksen aikana ja tämän jälkeen asettelin laskoksia pryylillä oikein päin, eivät esim selkänojassa keräisi niin paljon pölyä. Lopuksi niittasin vielä helman kiinni nurjalle puolelle.

Laskosten suunta

Metso

Olin kesätöissä Kulttuurikeskus Untamalassa valvomassa taidenäyttelyä ja hiljaisina hetkinä pääsin restauroimaan seinällä ollutta metso teosta, josta vuosien varrella on muodostunut eräänlainen kullttuurikeskuksen symboli. Metson maalit rapisivat ja kankaiden väri oli haalistunut olemattomiin. Aluksi hieman purkutyötä, mutterien ja ruuvien vääntöä, maalien raaputtamista ja hiomista sekä vanhan verhoilun purkua. Sitten vain uutta ulkokäyttöön tarkoitettua maalia telaamaan ja kankaiden vaihto uusiin.

Metso valmiina, ensi kesänä se pääsee taas seinälle

Kiertävä sirkus

Lippukassa ja sirkusnorsu

Sirkus saapuu kaupunkiin! Lopputyöni oli kiertävä sirkus Lastenkultturikeskus Rullaan Tampereelle. Sirkus on kiertänyt ympäri Suomea eri tapahtumissa ja nyt se on jälleen palannut juurilleen ilahduttamaan ja opettamaan lapsia entisajan sirkuksesta. Sirkukseen kuuluu neljä sirkusvaunua, norsu, teltta, maneesi, tintamareski, kanakoppi ja kiviä.
Itse toimin lähinnä sirkuksen tirehtöörinä ja komensin luokallista oppilaita. Kävin Tampereella paikan päällä tutustumassa sirkuksen ensimmäiseen sijoituspaikkaan ja keskustelemassa mitä asiakkaat haluaisivat.
Kaiken lähtökohtana olivat tietysti lapset; heidän turvallisuutensa ja mittakaavansa. Toisena tuli käytännöllisyys, kaiken tuli olla helposti koottavaa, jotta kuka vain osaisi koota sirkuksen. Visuaalisuutta ei saanut myöskään unohtaa. Piirsin kaiken mittakaavassa ja hyväksytin piirokset sekä hinta-arviot asiakkailla.

Teltta, aasinhäntä tyyppinen peli ja tintamareski

Rakentamisen alkaessa määrättiin ryhmät sirkuksen eri osa-alueille. Osa vastasi vaunuista, toiset teltasta, kolmannet norsusta. Itse valvoin kaiken sujumista. Katsoin että kaikille riitti töitä, asiat valmistuisivat aikataulussa ja suuremmitta ongelmitta. Kaiken tuli lopulta sopia yhteen.

Materiaaleina käytettiin vaunuissa vaneria, katot solumuovia. Norsu on styroksia, sillä on metallirunko ja se on päälysetty revulteksilla. Teltan katossa on hyödynnetty päivänvarjoa, muutoin se pysyy pystyssä pyöröpuilla, jotka kiinnitetty sokkatapeilla. Tintamareski on maalattu kovalevylle ja sillä on kertopuu jalat. Pelle-peli on maalattu metallille, nenässä mangneetti.
Sirkus oli varsin opettavainen projekti. Siinä pääsi suunnittelemaan tuotteita alusta asti, pohtimaan sopivaa mittakaavaa ja toteutustapaa sekä laskemaan materiaalikustannuksia. Ennen kaikkea oli hienoa että joka taholla asiat sujuivat jouhevasti, luokkahenki oli kerrassaan mahtava. 
... ja olihan se ihan kivaa välillä komennella muita.

Sirkus Rullassa

Seikkailupuisto

Kuka kanimoi Koekaniini Koposen; näyelmä jota olin lavastamassa työharjoittelussa Turun Seikailupuistossa. Pienoismallit olivat lähtökohtana lavastukselle, niitä kuitenkin muokattiin työn edistyessä. Kuvissa puhelinkoppi, hullun tiedemiehen pöytä ja yleisilme. Lisäksi tarvittiin valaisimia, palkintokaappi, rappuset ja puhelin.

Toinen työsarka oli lapsille ja vanhemmille tarkoitettu taukotila eväiden syömistä varten. Penkkejä, pöytiä sekä sohva hiottiin ja maalattiin. Uusia huonekaluja valmistettiin: hyllykkö leluille, vitriinikaappi taiteelle, portti pitämään lapset turvallisella alueella, säilytyslaatikko eksyneille lapasille, valtaistuin synttärisankareille, pöytiä, naulakko ja kello. Työympäristö oli mahtava, ihmiset hauskoja, oma ideointi sallittua eivätkä työt ainakaan loppuneet kesken.

Taukotila

Penkkejä ja hyllykkö

Vitriinikaappi ja naulakko

Valtaistuin

Löytötavarat, kello ja portti